siinä on keksitty helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja hyvin vaikeisiin ja monimutkaisiin ongelmiin.
Seppo huutaa välillä niin kovaa ja niin monin ja provosoivin sanoin, että asia meinaa hukkua sälän sekaan. Mutta tässä lainatussa kohdassa hän on kyllä niiin oikeassa. Hirvittää ajatella, missä jamassa Suomi on neljän vuoden päästä, kun (eikä jos) persut kohta pääsevät osaltaan käyttämään valtaa. Onneksi kuitenkaan eivät ihan yksin.
On mahdottoman helppoa räyhätä, miten perseestä kaikki asiat on, ja kuinka kukaan vallanpitäjistä ei tee ongelmille mitään. Huutaa, että muutosta tarvitaan, ja jopa että me tuomme sen muutoksen. Tämä ja muutama summittainen toimenpide-ehdotus valitettavasti riittävät jo melkein joka viidennelle gallup-vastaajalle luomaan illuusion jostain käänteentekevästä sateentekijästä.
Myönnän: en ole lukenut persujen vaaliohjelmaa läpi, mutta jo seuraavat puolueen varapuheenjohtajan (jollaisen kai pitäisi olla joukon kyvykkäimpiä) lausunnot Hesarin haastattelussa puhuvat karua kieltään siitä, millaisia "asiantuntijoita" maamme asioita hoitamaan ollaan tarjoamassa. Tässä haastattelun kulttuuriin liittynyt osuus leikkaamattomana.
- Haluatte lisää arvostusta Albert Edelfeltin, Akseli Gallén-Kallelan ja Jean Sibeliuksen teoksille. Haluatte myös tukea "suomalaista identiteettiä vahvistavaa" taidetta ja ottaa tukea pois "postmodernilta nykytaiteelta". Onko poliitikkojen tehtävä määritellä mikä on oikeaa taidetta?
"Ei se ole mitenkään politiikan ulkopuolella oleva kysymys. Se kertoo hyvin paljon perinteisistä puolueista, että ne eivät halua eivätkä uskalla ottaa kantaa tämäntyyppisiin asioihin, vaan pitävät sitä kammoksuttavana. Täytyy ottaa kantaa asioihin. Kyllä minulle ainakin on tärkeämpää vanhustenhoito kuin postmodernismin tukeminen. Asetan vanhukset edelle."
- Ovatko ne asiat aidosti vastakkain yhteiskunnassa?
"Kyllä ne alkavat olla näillä talouslukemilla. On pakko alkaa miettiä, mihin rahaa laitetaan."
- Kuinka paljon vanhustenhoitoa voidaan parantaa taiteen tukia leikkaamalla?
"Kyllä jonkin verran. Aina se vähän paranee, kun ei heitetä rahaa sinne [taiteeseen]. Ei varmasti korjata sitä, mutta sanotaan että jonkin verran."
Siis. "Näillä talouslukemilla" vanhustenhoito ja postmodernin taiteen tukeminen ovat aidosti vastakkain, sanoo puolueen varapuheenjohtaja.
Vuonna 2009 Suomen sosiaaliturvamenojen 52,4 miljardin euron potista 18,0 miljardia kohdistettiin vanhuuteen liittyviin menoihin (
lähde, tässä myös linkki suoraan sivulla olevaan tarkempaan
Excel-taulukkoon).
Samaisen vuonna kulttuurimäärärahat kokonaisuudessaan olivat valtion tilinpäätöksessä 0,483 miljardia euroa, joista 0,204 miljardia tuli veikkausvoittovaroista. Eli varsinaisesti valtion pussista kulttuurimäärärahoja maksettiin yhteensä 0,279 miljardia euroa. (
Lähde, Excel-taulukko)
Tuosta potista yksistään esim. kirjastot, joita tuskin voi juurikaan laskea postmoderniksi taiteeksi, söivät 0,129 miljardia.
Eli: vaikka oletettaisiin järjettömästi, että ihan kaikki muu kulttuuri kuin kirjastot olisi postmodernia taidetta, siihen valtion pussista määrärahoja menisi 0,150 miljardia. Se on peräti 0,8 % siitä, mitä on vanhusten osuus valtion sosiaaliturvamenoista. "Aidosti vastakkain". No, onhan se toki "jonkin verran".
Kaikki tämä selvisi alle vartin googlailulla, johon varmasti kyseisellä varapuheenjohtajallakin olisi ollut tilaisuus. Mutta miksi turhaan ottaa asioiden todellisesta laidasta selvää, kun äänestäjät menevät lankaan vähemmälläkin?
Paljon rankempia mutta ehkä vähän provosoivammin valittuja numeroita esittävä blogikirjoitus >