Pahalta näyttää, että molempia supervaltoja johtaa pian sivistymätön, arrogantti, keskustelukyvytön, keskusteluhaluton, vainoharhainen moukka.
Meillä Suomessahan ollaan jo pari vuotta oltu tässä tilanteessa.
Siis pari [highlight]kautta[/highlight] eikä vuotta. Onko meillä lopulta varaa neuvoa ja opastaa sitten muita, kun itse olemme valinneet tällaisen? Tietysti se on ollut aito, demokraattinen, mutta myös molemmilla kerroilla todella täpärä valinta, varsinkin viimeksi. Eli nykyinen presidentti on nippa nappa puolen kansan presidentti. Mutta jos ei paljon hyvää, ei se lopulta niin kauheasti pahaakaan ole saanut aikaan. Itse asiassa ei paljon mitään. Ja kohtahan siitäkin punikkitantasta eroon päästään. Ei se esim. minun suosikkini ole ollut kummallakaan kerralla, mutta enemmistö päättää, vaalit ratkaisevat ja siihen on tyytyminen. Onneksi meillä on sentään aika aidot vaalit.
Muistan ikuisesti keväällä 1987, kun seurasin (eduskunta)vaalien vaalivalvojaisia demarien pesässä Juttutuvassa Hakaniemessä erään parhaan kaverini, demaritaustaisen toimittajan kanssa. Demarit olivat kärsimässä suurehkoa tappiota ja tunnelma sen mukainen. Kun totuus alkoi ilmetä, heille jäi enää yksi ilonaihe: Kepunkin tappio. Aina kun Kepu menetti ja Kokoomus voitti, salissa syntyi huomattavan iloinen kohahdus, loppuillasta jopa riemukas tuuletus. SDP:n ja Kepun välit olivat Sorsan ja Väyrysen henkilökohtaisten antipatioiden takia menneet jo niin kuralle, että sitä ei ainakaan voinut jatkaa.
Meidän pöydässämme tuli ja meni paljon ihmisiä, mm. nuori kansanedustaja Tarja Halonen Kalliosta. Meni oluttakin aika paljon, jos oikein muistan. Toiset ottivat murheeseen, toiset tarpeeseen ja minä puolueettomana sivustakatsojana siinä sivussa huvin vuoksi. Skoolattiin siinä keppanaa niistä paksuista, perinteisistä röpelötuopeista, muitahan ei siihen aikaan ollutkaan, ja jotka painoivat lähes kilon jo tyhjänä. Tartsi oli aika vakavaa tyttöä, mutta sanoin hänelle ja korostin moneen kertaan, että tässä teidän tappiossanne on uuden alun siemen. Heivatkaa se Maalaisliitto oppositioon ja ottakaa Kokoomus tilalle. Saman sanoin Paavo Lipposellekin ja skoolattiin sen mielipiteen kunniaksi hänenkin kanssaan. Täytyy sanoa, että Paavo otti mielipiteeni myönteisemmin vastaan kuin Tartsi. Sitten lähdinkin jo taas perinteiselle kevätkesämökille Kanarialle, ja iloni oli suuri, kun luin Etelässä, että hallitusneuvottelut päättyivät Suomen oloissa todella ennenkuulumattomalla tavalla eli sinipunahallitukseen. Se mursi lopullisesti muurit Kekkosen aikaiselle pysähtyneisyydelle vastustamattomalla voimalla ja sen jälkeenhän ei enää ole ollutkaan "yleisiä syitä", miksi joku ei pääsisi hallitukseen.
Eli Forza tai joku sen jäsen on mielipiteillään saattanut vaikuttaa jopa valtakunnanpolitiikkaan ja poliittiseen historiaan, mene ja tiedä... :-/ No ei pidä tehdä liian pitkällemeneviä johtopäätöksiä ainakaan minusta...
