Saa. Sitä saa mitä tilaa(t).
Menettely oli ihan normaalin, kansainvälisen käytännön mukainen. Näin käy, kun polttaa näppinsä, varsinkin kun ei kerrasta oppinut, tai olihan niitä tällä Lokalahden Leiskun urheilijalla jo monta kertaa. Lisäksi aika turkulainen. Hakematta tulee mieleen Kaisa Varis, joka toistaa mokansa yhä uudelleen ja uudelleen. Sanat hölmö, lapsellinen, varomaton eivät ole kaukaa haettuja.
Tavallinen duunari voi jatkaa työtänsä eikä siitä edes oikein pääse eroonkaan, vaikka luottamus ei enää olisi "täydellinen". Ministeriltä vaaditaan toisen tason luottamusta.
Usein puhutaan miesten kohdalla "viidenkympin villityksestä". Iken kohdalla kai sitten on kyseessä "kuudenkympin kullitus". Samaa asiaahan se, eli viimeiset pitäis saada irti vielä, koska hirveä pelko on siitä, että kohta ei enää jaksa/pysty/kukaan ei anna. Tuossa on Iken kohdalla pari vaihtoehtoa tai niiden molempien sekoitus. Joko:
-hemmolla on niin kova addiktio, että se haittaa viran hoitamista, koska medialla on nykyään aivan eri rooli kuin Kekkosen aikana, jolloin myös huorattiin ja ryypättiin, mutta sitä ei kansalle kerrottu
-valta, virka ja kieltämättä hyvin onnistuminen siinä on sokaissut pään ja luonut illuusion kaikkivoipaisuudesta, "minä olen ulkoministeri, voin olla vähän macho ja sonni, ei ne mulle mitään voi". Ikehän ei koskaan ole tehnyt elämässään päivääkään oikeita töitä, vain politikoinut. Ei ihme, jos todellisuudentaju on totaalisen hämärtynyt.
Joka tapauksessa Ike valehteli Kataiselle jo nimitysvaiheessa ja sen jälkeen monta kertaa koko kansalle. Nyt saa poika tekstitellä rauhassa niin paljon kuin tahtoo. Enää se ei kiinnosta.
Eli kumisaappaat vaihtuivat lakerikenkiin. Tarkoitan eroa Iken ja Stubbin välillä. Noh, näin sitten tällä kertaa. Ike tietää, että kolmatta anteeksiantoa ei enää tule, koska paskanpuhujia ei viitsi kukaan loppuikäänsä kuunnella.
