Ainakin San Fernandon Mercadonassa on
aina ollut turrónia hyllymetreittäin lähes kymmentä eri plaatua, koskaan en ole ilman jäänyt. Suomessa sitä kai kutsuttaisiin nimellä
halva. Minusta manteli- ja pähkinäversiotkin ovat hyviä. Herkullista, mutta veikkaan, että Painonvartijoiden erityisesti paheksumaa, kaloreissa löytyy. Hauska muuten,
turón yhdellä r-kirjaimella tarkoittaa hilleriä.
Paatuneet turistit ei muutenkaan paljon Inglésin puolelta osta muuta kuin hätätäydennykset niitten turistihinnoilla, koska heti vieressä on kanarialainen kylä San Fernando, jossa valikoimat ja hinnat ovat paikallisia ilman turistilisää.
Mutta yks juttu, joka aina aamuisin haetaan lähimmästä kaupasta, on aamiaisleivät. Toinen kipaisee hakemaan lämpimät, tuoksuvat leivät ja toinen laittaa sillä aikaa sumppia pihisemään.(
) Ne monijyväsämpylät ja täysviljapatongit jne. ovat niin hyviä tuoreena! Siihen oliivimortadellaa, ihania juustoja, paikallista, vieressä kasvatettua tomaattia, lisäoliiveja purkista jne. päälle, niin kyllä jaksaa päivän ensimmäiseen sangría-lasilliseen asti.
Suomessa ei ikävä kyllä ole tätä kulttuuria. Veikkaan, että yli 99% suomalaisista syö aamiaisella yön yli nukkunutta leipää, joka sit on enemmän tai vähemmän nuutunutta. Ei tuoksu eikä maistu enää miltään. Meillä on kaupat niin harvassa, että harva jaksaa nähdä vaivaa aamuisin tuoreen leivän perässä juoksemiseen. Saksassakin on lähes joka korttelissa pikku leipäkauppa, josta haetaan
tuoreet aamiaisleivät. Ei sielläkään hyväksytä vanhaa leipää.
Joskus keitetään tai paistetaan paikallisia kananmunia lisäksi. Niiden keltuainen on
keltainen, toisin kuin suomalaisten munien. Eikä ne haise eikä maistu silakalta. Olen tästä puhunut lukemattomien suomalaisten ja ruotsalaisten kanssa, aina ovat olleet jyrkästi samaa mieltä tästä.
Listaa voisi jatkaa aika pitkäänkin. Mutta mikäs kiire tässä on.
