On tullut kauden aikana katsottua aika monta La Ligan peliä Veikkaus TV:stä. Erityisesti Las Palmasin pelejä, kuten juuri äsken. Ne selostetaan englantilaisten toimesta, todella hyvin. En muista, onko koskaan ollut kahta samaa selostajaa, mutta yhteistä heille kaikille on aina se, että he lausuvat kaikkien pelaajien nimet täsmälleen oikein, eikä sinne päin. Miten se espanjan kieli todella helpoilla lausunta- ja painosäännöillä on niin paljon helpompaa englantilaisille kuin suomalaisille? Eihän espanjan kieli muistuta juuri enempää englantia kuin suomea. Lisäksi he ovat erittäin asiantuntevia muutenkin. Ammattitaito, kulttuuri, paneutuminen, kotiläksyt, ammattiylpeys?
Mutta Suomen tasavallan ykkösselostajat eivät vaivaudu kysymään keneltäkään neuvoa, vaikka niitä olisi maailman helpoin saada ja omaksua. Siksi kuullaan taas kesällä käsittämättömiä lausunta-arvailuja pelaajien nimistä. Useinhan se arvaus menee täysin päin v*ttua. Vielä jotenkin italialaisten nimien kohdalla ymmärtää horjumisen, koska siinä kielessä ei painoja merkitä kuin sattumalta ja poikkeuksia on enemmän kuin sääntöjä. Mutta siinäkin kielessä on parikolme ehdotonta sääntöä, joista ei ole poikkeuksia. Nekin ovat aivan vieraat esim. ykkösselostaja Tapio Suomiselle, muista puhumattakaan.
Toinen huomio on tammikuusta Las Palmasista paikan päältä. Tunnelma matsia ennen, sen ympärillä, sen aikana ja sen jälkeen oli erittäin miellyttävä, leppoisa, juhlava jopa. Molempien joukkueiden kannattajat saattoivat kävellä samalla puolella katua. Mitään väkivallan uhkaa tai häiriökäytöstä ei ollut havaittavissa. Ei mitään paikallisia sakilaisia tai lahilaisia tai Stadin queenejä haastamassa riitaa ja alhaisesti kyttäämässä nurkan takana. Paikalla oli 28515 katsojaa ja ehkä n. 20 poliisia. Jos Suomessa sen sijaan pelataan ns. "Suuren riskin" peli, on poliiseja välillä melkein yhtä paljon kuin katsojia. Siinä sivistyskansan ja barbaarikansan ero. Hävettää meidän puolesta, ettei osata mitään. Ei edes katsoa futista rauhassa toisten kanssa.
